Heli
Hei, olen Heli.
Kiva kun löysit sivuilleni.
Olen elämää ihmettelevä ja ihmisyyttä kuulosteleva 40+ tyyppi, joka viihtyy nykyisin paremmin havainnoimassa kuin pätemässä.
Jokainen kohtaaminen on mulle oppimisen paikka – ja olen siitä kiitollinen.
Pitkä työurani ihmisten parissa on auttanut minua ymmärtämään, että sanat ovat hyvin pieni osa meitä ja vuorovaikutusta.
Sanoja tärkeämpää on ymmärtää sanatonta viestintää – kehon kieltä, tunnetta, läsnäoloa ja joskus myös sen puutetta. Miten paljon, keho, eleet, hengitys ja esim. pelkkä hiljaisuus meille kertovatkaan.
Ymmärrän nyt, että läsnäolo ja turva voivat olla vuorovaikutuksen tärkeimmät elementit.
Siksi työni kulkee nykyään yhä vahvemmin kehollisessa suunnassa. Teen tilaa sille, mikä haluaa tulla näkyväksi – lempeästi ja kuunnellen, ilman kiirettä tai pakottamista.
En ole koskaan ollut valmiiden vastausten -ihminen, enemmänkin kysymysten äärellä viihtyvä.
Kun sanon jotain, se ei ole lopullinen totuus – vaan sen hetken ymmärrys, joka on syntynyt tarkkailusta, tuntemisesta ja kokemuksesta.
Ajattelen, että juuri tässä liikkeessä, keskeneräisyydessä ja uteliaisuudessa tapahtuu tärkein oppiminen.
Uskon myös, että perinteinen viisaus ja nykytiede eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne täydentävät toisiaan – kunhan pysyy uteliaana ja avoimena. Tavoitteeni ei ole muuttaa ketään, vaan tukea ihmistä löytämään takaisin omaan yhteyteensä. Löytämään yhteyden kehoonsa.
Monipuolinen työpolkuni on vienyt mut monenlaisten ihmisten ja elämäntilanteiden äärelle. Näissä vuosissa tärkeintä oppia on olla rehelliseti oma itsensä, uskaltaa nähdä pintaa syvemmälle ja luottaa siihen, että jokaisessa hetkessä voi löytyä suunta eteenpäin.
Koen, että tästä on tullut vahvuuteni: kyky liikkua joustavasti tilanteesta toiseen, ilman tarvetta puristaa kaikkea yhteen valmiiseen malliin.
Olen opiskellut koko aikuisikäni, mutta koska pelkkä lista ei kerro siitä, millainen olen en halua määrittää itseäni opiskelujeni kautta. Kerron toki niistä mielelläni jos ne jotakuta kiinnostavat❤️