Lasten Sensoul-ohjaus – tukea hermoston kehitykselle

Voit kysyä vapautuvia aikoja viestillä.
 

 Lapsen hermosto kehittyy vaiheittain, ja varhaiset liikkeet sekä primitiivirefleksit ovat osa tätä kokonaisuutta. Joskus joku refleksi voi jäädä aktiiviseksi pidempään ja näkyä arjessa esimerkiksi levottomuutena, keskittymisen vaikeutena, kömpelyytenä tai tunne-elämän haasteina.

Sensoul-ohjaus tarjoaa lapselle ja perheelle tilan pysähtyä näiden asioiden äärelle. Vanhemmat saavat mahdollisuuden pohtia ja kysyä, lapsi saa tulla kohdatuksi yksilönä. Yhdessä katsotaan, mikä juuri tässä hetkessä vahvistaa kehitystä.

Tapaaminen voi sisältää  kehollista hoitoa ja kosketusta hermoston rauhoittamiseksi.

Liikkeellisiä harjoituksia, jotka tukevat tasapainoa, koordinaatiota ja kehonhallintaa.

Keskustelua vanhempien kanssa arjen tilanteista ja lapsen tarpeista.

Tilaa olemiselle ilman suorittamista – lapsi saa tulla kohdatuksi sellaisena kuin on.

Tavoitteena ei ole tietty ohjelma tai aikataulu, vaan lapsen hermoston ja voimavarojen vahvistuminen. Kun hermosto saa tukea, arki helpottuu: olo on rauhallisempi, liikkuminen sujuvampaa ja lapsi kokee itsensä taitavaksi ja turvalliseksi omassa kehossaan.

 Miten arvioin lasta ensimmäisillä kerroilla:

Keskustelen aina vanhemman kanssa puhelimessa lapsen tilanteesta ennen tapaamista. 
 
  Pienen lapsen kanssa en tee  varsinaisia testejä, vaan lähden tapamaisissa liikkeelle tutustumisesta, rauhallisesta yhdessäolosta ja havainnoinnista. Näin saan kuvaa siitä, millaisessa tilassa hermosto on ja millaista turvaa ja tukea lapsi juuri nyt tarvitsee.

On tärkeää, että lapsi saa tutustua minuun ja minä lapseen, ja että kokonaisuus vähitellen hahmottuu.

Kuuntelen myös lapsen hermoston tilannetta kehon kautta. Kehon reaktiot kertovat paljon: millainen kosketus rauhoittaa, vapauttaa ja mikä taas herättää vastustusta ja jännitettä. Tämän kautta saan arvokasta tietoa siitä, mitä lapsen keho juuri nyt viestii ja mitä hän tarvitsee tuekseen.

Voin havainnoida tapaamisilla esimerkiksi seuraavan kaltaisia asioita:

Hakeutuuko lapsi läheisyyteen ja keneen hän turvautuu,

Millaisissa tilanteissa hän hakee turvaa ja millä tavoin (syli, kosketus, piiloutuminen),

Rauhoittuuko hän sylissä vai pysyykö jännittyneenä,

Millä tavalla hän hakee liikettä (keinuu, pyörii, kaatuilee, hyppii),

Hakeutuuko hän piiloon, pois kontaktista

Miten hän reagoi kosketukseen – kevyeen, painavampaan, rytmiseen, yllättävämpään tai ennakoituun,

Millaisiin materiaaleihin hän reagoi (pehmeät, kovat, karheat, sileät),

Miten hän suhtautuu katseeseen – hakeeko kontaktia, vältteleekö vai sietääkö hetken,

Miten hän reagoi, kun kerron ensin mitä aion tehdä verrattuna yllättävään tilanteeseen,

Miten tunteet purkautuvat (kiukku, jännitys, ilo) ja miten hän palautuu niistä.

Näin arviointi ei tunnu lapsesta testaukselta, vaan on osa normaalia vuorovaikutusta. Sen kautta hahmottuu ensimmäinen kokonaiskuva lapsen hermoston tilasta ja tarpeista – ja vasta sen pohjalta voidaan miettiä harjoitteita, jotka tukevat häntä parhaalla tavalla.

Varsinaisia yksittäisiä refleksejä voidaan  tarkastella osana kokonaisuutta kun lapsi on siihen valmis.

Lue lisää: Lapsen sensoul