Ajatuksia

Huomaan ite meneväni tähän vieläkin. Nykyisin ehkä vähän harvemmin tai sit huomaan sen vaan nopeammin, mutta kyllä tää edelleen välillä lähtee.

Nyt mä sen päätin. Ainakin taas toistaiseksi 😄 Mun hoitojen yhteinen nimi on Kehon kuiskaus.

En siksi, että tietäisin siitä kaiken. En tietenkään tiedä. Mutta tällä hetkellä uskon, että tiedän siitä jotain. Ainakin sen, ettei kipu ole aina niin yksinkertainen asia, että johonkin sattuu, sieltä etsitään vika, vika korjataan ja sitten ihminen jatkaa elämäänsä.

Tässä elämässä aamukahvia voi juoda kaksi tuntia.

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, miksi olen niin jumissa sen kanssa, mitä teen työkseni ja missä muodossa.

Mä oon alkanut taas vuosien jälkeen tehdä hoitoja etänä.

Ennen mun elämä oli pitkälti selviytymistä. Sellaista hiljaista, jatkuvaa yritystä pärjätä, ymmärtää ja löytää jotain, mikä helpottaisi oloa. Olo ei millän asettunut, ja siihen yritti löytää vastauksia. Ja ehkä just siksi mä lähdin etsimään.

Mä huomaan palaavani aika ajoin samaan kysymykseen: mikä mun juttu oikeastaan on.

Oon vasta pikkuhiljaa alkanut tajuta, miten erilailla mun voima ja rohkeus näkyy riippuen siitä, onko kyse muista vai musta itsestä.
Omissa asioissa mä huomaan helposti meneväni siihen miellyttämisen rooliin, vaikka en kyllä oo koskaan mieltänyt itseäni "miellyttäjäksi".

Jo muutama vuos sitten mä ajattelin, et oon varmaan tuomittu epäonnistumaan tän kuntosali-asian kanssa. Halusin mennä sinne, koska se tuntui tutulta ja turvalliselta paikalta. Semmoiselta, missä oon ennen ollut kotonani. Mut joka kerta, kun menin, se sama kierre alkoi. Ensin hyvä flow ja treeni kulkee, sit jäätävät kivut ympäri kehoa ja väsymys...